Below are the 20 most recent journal entries recorded in L.'s LiveJournal:

[ << Previous 20 ]

Wednesday, August 17th, 2011
12:53 pm	Epätoivoa ja ärtyneisyyttä Uni. Nukkuminen, yöunet. Päiväunet. Torkut. Unettomuus. Siinä on mitä mulle kuuluu tällä hetkellä.. tai vissiin enemmän meille koska tää koskee koko meidän perhettä. Tomi nukkuu huonosti. Tai no en tiedä onko se riittävän huonosti nukkumista avun saamista ajatellen, todennäköisesti ei ole. Aina löytyy huonompia tilanteita ja nukkujia. Tomi ei oo ikinä nukkunut koko yötä, en voi kuin ihmetellä niitä äitejä jotka kertovat vauvansa nukkuvan klo 20-08 välisen ajan heräämättä ja vauvat nukkuvat vielä kunnon päiväunetkin päälle. Utopiaa, mahdottomuus. Ideaalitilanne, tavoittelemisen arvoinen asia. Meidän todellisuus: Tomin iltapuuro, iltapesut ja yöpuku klo 19.30-20. Imetys, omaan sänkyyn. Huutoa joko noin tunti yhtä mittaan jonka aikana poika yskii ja yökkii. Tai vaihtoehto 2: tissi suuhun -> nukahtaa helposti (valitettavasti huono vaihtoehto) Tämän jälkeen poika herää noin 1,5-2 tunnin välein eikä kelpaa muu kuin rinta suussa olo. Muuten tulee huuto. Kai sitä pitäisi vaan huudattaa, seisoa vieressä ja kuunnella mut se tuntuu niin pahalta. Ja haluan Saminkin saavan unta jotta jaksaa käydä töissä. Välillä tulee hetkiä etten enää vaan yksinkertaisesti saa unta vaikka mahdollisuus olisi, pyörin sängyssä valveilla ja mietin että kohta se taas herää, ei mun kannata nukkua.. kohta se taas herää. Ja yleensä juuri kun olen torkahtanut, poika tosiaan herää. Nuo unettomat pätkät kestää noin pari kolme päivää ja sen jälkeen saan järkyttävän migreenikohtauksen valvomisesta. Todennäköisesti ei ole kovin terveellistä syödä levyllistä ibuprofeiinia viikossa mut muuten mun päätä särkee niin ettei päivästä tule yhtään mitään. Kahvia menee kans ja colaa. Energiajuomia en sentäs vielä ole alkanut hörppimään. Viime viikolla mulle tuli jo vihan tunne poikaa kohtaa, valvoin sängyssä ja kuuntelin mökästystä pinniksestä ja en voinut kuin aatella et nyt perkeleen kakara suu kiinni, en jaksa sua nyt. Ja kun otin viereen, poika repi mun hiuksia, tökki silmää ja raapi ja raastoi mun kasvoja, aattelin vain et jos vielä kerran kiskot mua hiuksista niin tukistan sua. En tietenkään toteuttanut tuota mut olo oli kahta hirveämpi tuon jälkeen. Kamala syyllisyys ja itseinho, tiedän ja ymmärrän ettei Tomi tahallaan tuota tee. Hän ei vain osaa nukahtaa itse ja tarvii siihen apua. Mutta silti yön pimeinä tunteina väsymys päästää möröt ilmoille ja minä en meinaa jaksaa. Soitin eilen neuvolaan, sain sieltä numerot neuvolapsykologille ja ensikodin rytmikorjaamoon. Jonotin kolme tuntia ensikodin puhelinaikaan, jatkuvasti varattua. Tuut tuut tuut. Kolme tuntia, parin minutin välein. Sen jälkeen soitin neuvolapsykologille joka kertoi jäävänsä kohta pois, ottaisi mielellään mut vastaan mut ei nyt voi kun jää pois.Et soittele sit kuukauden päästä jos tilanne ei oo helpottanut. Sanoin vaan et kiitos hei, katotaan. Ja sen jälkeen olen itkenyt. Nytkin. Ei tästä mitään tule. Current Mood: tired (1 Comment |Comment on this)
Tuesday, January 25th, 2011
10:46 pm	Synnytyskertomus, tai jotain sinnepäin Pastean kirjoituksen jonka kirjoitin toisaalle. Mulle on varmaan iskenyt joku baby blues, itken vaan. Mutta no, tässä kertomusta.. Olo on onnellinen, surullinen, kaipaava ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Jouduin lähtemään kättärille sunnuntaina 16.1., myöhään illalla. Päivällä alkoi viattomalta vaikuttanut päänsärky joka paheni pahenemistaan. Edellisenä iltana verenpaineet temppuili, olivat korkeella ja pulssi oli jossain 40 kieppeillä. Sunnuntaina lähinnä paineet oli koholla. Iltaa kohden olo huononi, otin särkylääkettä + panacodin ja ei auttanut. Klo 20 maissa aloin oksentamaan holtittomasti, tässä vaiheessa verenpaineet oli jossain 180/120 luokkaa. Soitin päivystykseen ja sain käskyn tulla näyttäytymään. Oksentelin odotushuoneessa, yritin osua kuppiin mutta se tuli niin voimalla että onnistuin sotkemaan farkkuni lahkeita myöten + sängynpäädyn. Verenpaineet ei lähteneet laskuun vaikka mitä tehtiin joten pääsin osastolle. Siellä sain pahoinvointilääkettä plus särkylääkkeet. Lääkäri teki alustavan ultran. Verenpaineet ei laskeneet edelleenkään, olin koko yön kiinni mittarissa joka hurisi 15min välein. Lääkäri kävi puoleltaöin katsomassa ja sanoi, että mahdollisesti joudutaan käynnistämään synnytys. Selvisin kuitenkin aamuun ja pahoinvointi väheni. Olo oli heikko ja surkea, en jaksanut kävellä käytävää päästä päähän pysähtymättä lepäämään. Verenpaineet ei laskeneet kertaakaan 160/110 alapuolelle. Refleksit olivat ylivilkkaat. Lääkärin ei tarvinnut kuin vilkaista jalkaa ni se tuntui jo pomppaavan kohti kattoa kuin itsestään (no, kyllä se oikeesti napautti sitä jollain) Lääkitys lisättiin, päänsärky jatkui. Ja jatkui. Ja jatkui. Söin päivässä 3 grammaa paracetamolia + muutaman panacodin ja yöksi opamoxia. Mikään ei auttanut. Maanantai meni sumussa, tiistai alkoi päänsäryllä, jatkui päänsärkyllä. Yhä maksimiannos särkylääkettä ja maksimiannokset verenpainelääkkeitä. Kysyin lääkäriltä pääsenkö kotiin - vastaus oli: "Mulla on sellainen tuntuma ettet lähde täältä kotiin ilman vauvaa." Tuosta kaksi tuntia eteenpäin (tiistai 18.1.), katsoin masterchef australiaa tyytyväisenä kunnes yhtäkkiä tuntui kuin jättiläinen olisi istuuntunut rintakehälle. En saanut henkeä, pulssi hakkasi, kädet hikosi ja aloin täristä holtittomasti. Sain painettua hoitajanappia, kätilö mittasi verenpaineen -> 180/130. Näytti vakavalta, kutsui lääkärin paikalle. Lääkäri tuli, verenpaineet yhä samat. Aloin jo saada paremmin henkeä mutta tärinä paheni, meni vilunväristyksiä ja kämmenet hikoili entisestään. Sain ylimääräiset verenpainelääkkeet + diapamia, ei auttanut. Lääkäri päätti, että lähden synnytysosastolle jossa seurataan tilannetta. Sain tipan käteen ja hoitajat lähti kärräämään mua kohti ovea. Samalla hetkellä mies astui sisään, oli tulossa pahaa-aavistamatta vierailulle. Raukka jäi ovelle katsomaan suu auki, lääkäri kehoitti tuleen mukana. Mies kippas tuomiset (suklaavanukasta ja kirjoja mulle) sängylle ja lähti mukaan. Pääsin synnytysosastolle jotenkin, en muista yhtään miten. :D Sen muistan, että seinät oli vaaleenpunaiset. Tutustuminen synnärille ois ollu muuten huomenna. :D Siellä seurattiin tilannetta, en tiiä kauanko aikaa meni. Tuntu minuutilta, sain lisää lääkkeitä suonensisäisesti, vissiin lisää diapamia ja jotain särkyyn + verenpainetta, keittoliuosta yms. Lääkäri tuli, erikoislääkäri tuli. Paineet yltyi entisestään, oli jo jotain 200/140 kaikesta siitä verenpainelääkityksestä huolimatta. Päättivät tehdä kiireellisen sektion pahenevien oireiden vuoksi. Diagnoosiksi tuli "nopeasti etenevä raskausmyrkytys ilman proteiiniureaa" -> verikokeet oli kaikki ok kuten myös pissa Huvittava muistijälki tuosta synnärillä olosta: Labra tuli ottamaan verikokeet, toisessa kädessä oli tippa. Verenpainemittari piti siirtää pois tippakädestä joten ottivat arvot kädestä johon just laitettiin lappuset kyynärtaipeeseen. Tulos - verta suihkus kaaressa kun mittari kiristyi. Kädessä on muuten aika mahtava mustelma yhä edelleen. Tuossa vaiheessa olin jo saanut katetrinkin, ei kiitos toiste. Mua lähdettiin kärräämään kohti leikkaussalia, mies lähti kätilön mukana vaihtaan vaatteet. Leikkaussalissa pyysin kanavaksi radio rockin, selkä ja vatsa pestiin, sain epiduraalipuudutuksen. Olin hereillä leikkauksen ajan. Leikkaus alkoi, tuntui tökkimistä, painamista ja vellomista mutten tuntenu mitään kipua. Sekunnilta tuntuvan ajan jälkeen kuului irvokasta slurps - ääntä (kuulosti kuin pirtelöä ois imetty pillillä), sitten kuului hentoinen "määä määä", vauva oli tullut maailmaa. Kalvot puhkaistiin 20.34, vauva syntyi 20.35. Näin puolelta sekunnilta tuntuvan ajan vauvaa, joka oli pieni ja ryttyinen, kapalossa. Näin lähinnä kiinni tiukasti puristetetut silmät, kauttaaltaan kinan peitossa olevan naaman ja nenänpään. Eka ajatus oli vaan "aha, tuollanen. Jaa." Sitten vauva hävis johonkin, tuntui lisää tökkimistä ja vellontaa ja slurps - ääniä ja sitten lääkärit puhui jotain ompeleesta. Tuli paha olo, yökin jonkin aikaa muttei mitään tullut ylös. - - Muistikuva heräämöstä, oksetti, paleli ja mahaa paineltiin kohdun supistamiseksi. Sain hörpyn vettä - oksensin. Hoitajat antoivat lisää morfiinia suonensisäisesti, pahoinvointi helpotti. Olin tarkkailussa aamu 5 asti, en nukkunut yhtään koko aikana mutta näin ihmeellisiä houreita joissa meidän auto ajeli ympäriinsä syömässä ihmisiä. Jano oli hirveä, näin harhoja suihkulähteistä joista pulppusi osasto 4:sen mehua ja vettä (mitä hittoa) ja muuta yhtä kiinnostavaa. Jotenkin päädyin kätilön tuomana synnyttäneiden osastolle, tässä vaiheessa oli jo tolkku takaisin ja väsymys painoi. Nukuin tunnin, hörpin aamupalaksi mehukeittoa ja mietin onko mulla lasta vai näinkö unta. Katsoin mahaani ja näin arven + hakaset, vissiin ainakin jotain oli tehty. - - Mies saapui osastolle klo 11 maissa, olin jo päässyt jalkeille, tehnyt alapesun, saanut verkkopöksyt + siteen. Oi sitä kipua ja pyörrytystä.. Menetin leikkauksessa 910 ml verta, en saanut lisäverta synnytyskertomuksen mukaan joten ei ihme, että olo oli heikko. Sain lisää särkylääkettä suonensisäisesti ja olo helpotti taas. - - Klo 14 olin jo päässyt kävelemään omin jaloin (!!!! en tajua miten pystyin siihen ) lapsivuodeosastolle katsomaan poikaa. Siellä hän oli, pieni olento täynnä letkuja, piuhoja.. kanyylit kädessä, jalassa ja päälaessa. Vaippa päällä lämmityslampun alla, piuhat rintakehällä mittaamassa saturaatiota, pulssia ja sydänääniä. Olento tuntui vieraalta, pelottavalta. Epätodelliselta, ei omalta. - - Seuraava päivä, olo jo kohentunut. Sain tuon pienen pojan syliini, nuuhkaisin tummaa,hiusten peittämää päätä. Hellyyden tunne täytti mielen, tämä on minun lapseni. Meidän pieni poikamme, avuton ja laitteiden ympäröimä. Kävin katsomassa lasta jokaisella hoitovuorolla, kävellen. Sattui, mutta en oikeastaan välittänyt siitä. Halusin päästä jokaiselle hoitokerralle paikalle. - - Päivät kuluivat, sumussa, kivun ja väsymyksen rajamailla. Eilen saimme pojan ensimmäisen kerran vierailulle osastolle pariksi tunniksi. Mukava hoitaja neuvoi otteet vauvan kääntämiseen, syöttämiseen ym. Hellyys, mitä tuota noin viikko sitten vieraalta tuntunutta olentoa kohtaan tunsin oli pakahduttavaa. Onnen ja rakkauden tunne täytti sydämen. - - Tänään koitti päivä, joilloin pääsin kotiin. Ilman lastani. Poikani jäi lastenosastolle. Paino oli laskenut 2550g syntymäpainosta 2300 grammaan, pituutta hänellä on 47 cm. Saimme aamusta pienokaisemme pariksi tunniksi osastolle vierihoitoon. Vaihdoimme vaipat, tuore isä pesi vauvan pepun, syötimme maitoa pullosta ja letkutimme loput nenämahaletkun kautta. Syöminen ei vielä onnistu, hän on vähän liian heikko siihen. Muuten kaikki on kunnossa, pisteitä poika sai syntyessään 9. Valohoito auttoi väsymykseen jonkin verran, syöminen on ollut huomattavasti parempaa sen jälkeen. Toimitin jokaisen pisaran omaa maitoani lapselleni, jos en voi imettää - haluan edes tarjota omaa maitoani. Onneksi maito nousi hyvin ja määrä on lisääntynyt. Se tunne, kun meidän piti jättää poika lastenosastolle ja lähdimme itse kotiin - hirveä. Hirveä, kamala ja äärimmäisen surullinen. Tuntuu, kuin osa minusta puuttuisi. En pysty pitämään huolta rakkaastani, en ole arvoinen kutsumaan itseäni äidiksi. Pelkään, että aiheutin jotenkin tämän myrkytyksen itselleni. Tunnen, että en synnyttänyt oikein kun jouduin sektioon. En ole voinut viettää edes yhtä kokonaista päivää poikani kanssa, muut hoitavat häntä ja tyydyttävät hänen tarpeensa. En voi imettää sillä hän ei jaksa vielä tehdä sitä, lisäksi hän on jo tottunut pulloon ja pitää rintaa lähinnä huvituttina. Tunnen itseni surkeaksi, huonoksi epääidiksi kun en ole vauvani luona.. kuuntelemassa tuhinaa, tarjoamassa ravintoa, rakkautta ja turvaa. Saamassamme oppaassa kerrottiin, että vauvalle tärkeintä ovat rakkaus, ravinto ja lähelläolo. En voi antaa kuin rakkauteni, täältä kaukaa. Rukoilen, että pieni vahvistuisi ja pääsisi pian kotiin käymään, sitten toivottavasti kokonaan kotiin. Itkettää, olen surullinen. Tässä ajatuksiani tällä hetkellä. (Comment on this)
Wednesday, June 3rd, 2009
11:44 pm	Got attacked at the train I hate it when there are too many people stuffed into one place. Today I was just heading home from Sea Life (I was there with colleagues) and waited for a train at Pasila. First train just went, slighty missed it. Next one was way too full, I hardly managed to squish myself there. From Huopalahti there came a around 40 year old male, drunk to the bone, and might have been taking something else just as well. He just leaned his arm to my chest and told me that he was going to lean it on me. I told him "Please, do not." Very politely - as I was almost falling agaist someone who stood behind me. He just went mad, took his elbow and punched me straight to my chest and collarbone. Luckily I had my backpack on so it made the impact a bit softer but yet it hurts a lot. After hitting me the guy pushed aside few people and rummaged his way to sit down, forcing someone out of the seat. Scary. And still hurts. I HATE people, in large numbers.   Current Mood: shocked (1 Comment |Comment on this)
Tuesday, February 3rd, 2009
6:06 pm	Ja lisää spämmiä. Vastaa kysymyksiin, jotta oppisin uusia asioita sinusta :) 01) Seurusteletko tällä hetkellä? Vakavasti? 02) Mikä oli haaveammattisi lapsena? 03) Minkä taidon tahtoisit itsellesi? 04) Jos tarjoaisin sinulle juoman, mitä tahtoisit? 05) Lempivihanneksesi? 06) Viimeisin lukemasi kirja? Entä mitä kirjaa olet nyt lukemassa? 07) Mikä on horoskooppimerkkisi? Uskotko horoskooppeihin? Luetko niitä? 08) Onko sinulla tatuointeja ja/tai lävistyksiä? Missä, millaisia? Kuvia? 09) Mitä pahoja tapoja sinulla on? Mikä niistä on pahin? 10) Jos näkisit minun kävelevän kadulla, tarjoaisitko minulle kyydin? 11) Lempiliikuntamuotosi? 12) Oletko enemmän pessimisti vai optimisti? 13) Mitä tekisit, jos jumittuisit hissiin kahdestaan minun kanssani? 14) Pahin sinulle tapahtunut asia? 15) Kerro jokin outo/erikoinen fakta itsestäsi. 16) Onko sinulla lemmikkejä? 17) Mitä jos ilmestyisin yllättäen kotiovellesi? 18) Mikä oli ensivaikutelmasi minusta? 19) Ovatko klovnit mielestäsi hauskoja vai pelottavia? 20) Jos voisit muuttaa _yhden_ asian ulkonäössäsi, mikä se olisi? 21) Olisitko rikoskumppanini vai omatuntoni? 22) Minkä väriset silmät sinulla on? 23) Oletko koskaan ollut pidätettynä? 24) Pullo- vai tölkkilimsa? 25) Jos saisit 10 000 euroa, mitä tekisit rahoilla? 27) Mikä on mieluisin hengailupaikkasi? 28) Uskotko kummituksiin? 29) Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi? 30) Kiroiletko paljon? Lempikirosanasi? 31) Kauhein lemmikkieläin? 32) Kuinka kuvailisit itseäsi _yhdellä_ sanalla? 33) Uskotko romantiikkaan? Arvostatko sitä? 34) Lempiruokasi? Inhokkiruokasi? 35) Uskotko Jumalaan? 36) Kopioitko tämän omaan journaliisi, jotta minäkin pääsen vastaamaan? (4 Comments |Comment on this)
5:54 pm	meme The first six people to respond to this post will get something made or bought by me. This offer does have some restrictions and limitations: - What I create will be just for you. - It'll be done this year (2009). - You have no clue what it's going to be. It may be a mix CD. It may be a poem. I may draw or paint something. I might bake you something and mail it to you. Who knows? Not you, that's for sure! - I reserve the right to do something extremely strange. The catch? Oh, the catch is that you have to put this in your journal as well, if you expect me to do something for you! (2 Comments |Comment on this)
Saturday, January 17th, 2009
7:45 pm	Norman and Shireya Starplight - sessions 1&2 (BESM) We have been playing BESM, Sciry is the gm. If you want to join to our sessions, please ask from sciry. I think few could fit well. ^^ -- It was pitchblack. Norman stayed was at the ship's cockpit. Suddenly he felt everything going from, meters went to dangerous levels and it was literally getting burning hot. He tried to touch the steering wheel but only burned his hands. Cursing, he pulled back and tried call his sister but nothing happened. Heat was rising even more and suddenly, to his horror, the whole place set in flames. Screaming .. he woke up. He was lying in his bed, coalcat lied happily at his feet, burning his feet. "Shoo, go away Tiikeli.. darned thing, burn my feet like that.." He rised from bed, commanded coalcat to prepaire coffee and called for Shireya. Norman and Shireya were siblings who had inherited a rusty, old starship. Their company was called "SpaceXXX". They lived by delivering various cargos at the starsystem. Pay wasn't really good and the Tradefederation took their share - which was quite a lot. Currently they were delivering a expencive, ultra ++ quality coal to Tradefederation. Norman called Hans, who gave his report about piloting. Nothing had really happened, things were allright. As they closed to steam catapult that was supposed to push them to right track there was an annoucement about the particular catapult being broken and under maintenance. There was hell of an traffic jam and cursing his bad luck, Norman called Shireya to enter the cockpit. His sister was unbelievably beautifull, 16 year old female. Her looks gather a lot of attention - well, her hair is shining purple, and everything she wears is purple. In her back you can notice a huge blade that is bigger than the slender young lady. Norman hisself was quite handsome fellow but didn't stand up in any crowd. He has an aura of auctority. "Damn it, sister. It looks like we are stuck in the traffic jam, the catapult is under maintenance and it might take forever to repair it. Will you please navigate a new way or what do you recommend?" Shireya sighed and took out starmap, made some calculations and tapped her nails to the table. "I think we should pay a visit to the planet." Norman nodded and steered the ship to the space station. He made an announcement towards the central radio system. As they got to the station, their rugged old ship got instructed to the farthest and cheapest area of docks. As they stepped out, a old man approached them. "Well, well. What is yer biznes in 'ere? R you stayin' or what?" He asked, pulling out a notepad, some documents and started to fill them. As Normal told their purpose, he started to calculate. "Righteyo, it would do..Hmm.." he calculated, calculated and added.. "would do 4000 taalers. Sign here, thanks." Shireya muttered something about robbery. The price was ridiculous, to think that they had received 10 000 taalers payment before delivering the cargo, that would eat almost half of their money this far. Muttering, he paid the amount. As they headed off, Norman decided to taste a local delicasy. It tasted horrendous and he puked it up few times. Finally, tears in his eyes he managed to nibble down the bread. Meanwhile Shireya was at the local pub, asking a way to get rid of the flatflies. They had an infestation of flatflies at their starsship. They had no idea how the creatures had gotten inside SpaceXXX, but if they wouldn't get rid of them, they would consume their ship. "Yarr, girley. What a pretty lass you are, very pretty indeed.." said an old drunkard. Shireya grinned a bit. "Would you happen to know how to get rid of the flatflies?" Drunkard nodded and said "Oh yes, missy. You could buy an flatflybear that eats them. But with that yer have a problem to get rid of the flatflybears then, they mate at fast rate, oh yes. Then you could also burn down your ship, or have it completely cleansed." Shireya looked disgusted as she declared "No way! I'd rather kill them down one by one myself then." Drunkard laughed and winked his eye to the pretty young miss "Well, for yer beauty I could come and smash and smash and kill them.." "Eh, well. No thanks.." -- As they got back to the ship, Shireya burned all the flours she found from the ship. With that, they faced a new problem - buring flatflies were going all around the room. Shireya called crew to help with extinguishin the flames. As they had done this, they hoped to get rid of the flatflies. Closing to the steam catapult, Norman could only wish for the best. Sometimes, with bad luck the catapult could actually destroy old ship like theirs. Metallic sound was heard from the central radio "Crew, take place. Catapult ahead. Take place. Repeat, take place." A loud bang was heard as the catapult grapped their ship, some part was clearly damaged already. Things didn't go so smoothly, Jürgen's seat had gotten off and now there was only bloodly pulp where Jürgen had sat. Crew were in panic, so they had to be ordered to clean away to earthly remains of poor bloke. As they had done that, Shireya went through his belonings, finding some interesting documents and strange nails that she took to herself, making sure no one saw what she did. -- As Norman was outside, fixing the damages catapult had done, Shireya stayed at the cockpit. Something strange was getting close them. They got close very soon and she called Norman back inside. He didn't have time to finish fixing the ship so he was quite annoyed. Then something hit the ship, tiny pieces of metal came towards their ship. A frozen, dead body hit the front window and then slid off. "What the hell is going on?" Next thing they noticed was a cockpit of the starship floating at the space. Shireya decided to wear the spacesuit and go to inspect the damage done. -- She got to the cockpit and tried to look for the logbook but didn't find it. Then she noticed pulsating green light that seemed to mess up her gear. Meanwhile Norman noticed that the ship's controls shut down completely. He ran to manually start up the system again. Shireya noticed their ship had gone black and tried to communicate through radio - but it was dead. At the ship Norman decided to pilot their ship closer to her sister but was so distracted by the happenings that he managed to hit their ship towards the pieces of destroyed ship. Their ship seemed to take massive damaged and crew was busy trying to fix things. Finally, Shireya got back to ship. As Norman had damaged the ship, he also had caused death for few more crewmembers. Now thed only two man left so most of the things had to be done by themselves. Norman hisself was also in very low condition, he had took quite bad injuries. As they got further from the damaged area he enterd the sickbay and Shireya got the steering of ship. -- As they got close to Tradefederation, they were taken straight to emergency area. Their cargo was taken out and an federation office gestured them to follow him to meet the local boss. This place was extremely fancy, all was shinging and polished. They met with the boss, and he asked lot of guestions and then they were escorted to a "room" that turned out to be a jail. Or felt that way with guards at the door and no way to get out. Next morning they were called back to the local boss. "We are sorry for this, just had to make sure you had nothing to do with the damaged done to another ship. But as we found out, your ship couldn't do such a damage. You are free to go now, remember to go the bureau to fill out these forms and applications." As they were escorted to the bureau, they had approximately 100 people ahead of them. Shireya stayed there to wait for their turn as Norman got out to find a next task to be delivered. As he walked towards the traders quarters, Shireya tried to sneak a small number from a sleeping old man. For her bad luck, things didn't go very smoothly and the old man got agitated and started to yell and call her a thief. Shireya blamed another person who got angry and soon there was a fight going on. Next thing she knew, the room was empty and she tasted blood in her mouth. As there was no one around, she went to the officer and filled out papers. As she didn't have enough cash with her, she didn't get the form to get their ship back. Norman had found a new task - deliver two person to a distant planet. No questions asked. Payment was good though - so he accepted it. He met the man at the pub and agreed on terms and conditions. As done that he got back to the station and met his sister. They exchanged information, their nemesis, Oliver Stone had gotten their cargo and the reward. Suddenly the green light was there again and space station started to fell apart. Shireya ran back to their ship, watching the station to be cut down like a piece of paper. She sent the information about taking away right now for their the two persons they were going to deliver next. Norman was on his way to the office, as there was no one around, he took the releasing forms and stamped them and then ran back to the ship. He barely made it as window broke down and he was nearly shot to the space. -- Their ship was fixed but unfortunately it took at least two hours to heat up the steam system of the ship. Their crew was already heating up the system in panic as the station was literally falling apart. Shireya took control inside and as Norman got back in, he fould a piece of the super ultra coal. It almost blew up their ship but luckily the ship lasted. Finally they released their ship from the dock, that was also cut of from the station they were going towards the planet's atmosphere. Ship's motors didn't work yet, so if they couldn't get the systems running soon, they would all burn to death. Luckily the motors started and they got to their way. "Mayday, mayday" was heard at the radio. Some ship that was full of people was in trouble, they were soon getting to the atmosphere and going to burn alive. Norman piloted the ship close to the one in trobles and Shireya got to the space suit and tried to attach the cable to another space ship. It didn't work easily but at the last moment she managed to attach it and got back to ship barely in time. As crew were helping her away from the suit, she had gotten serious burns. They managed to help the other ship to safety and then started their journey towards the planet where their new "cargo" was heading and where Shireya faced court for selling cat's shit as coffee. That was sold to them under the table by their nemesis Oliver Stone. Shireya spent hours forgering the documents that showed Oliver Stone was actually behind this all. What next, who knows. (1 Comment |Comment on this)
Friday, October 10th, 2008
10:37 pm	ENGAGED 10.10.2008! Yay! I am happy, future mrs R. Welcome to celebrate our engagement coffee at saturday 1.11.2008. We thought about perhaps getting a table from a restaurant and demand you to wears something nice and formal. *grin* After that, coffee service at our home. Stella - Häävalssi Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan Viima hiuksissa viipyy hetken vaan Toiset nuorena nukkuu joskus se pelko uniin kulkeutuu Sitten sinä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut tuntemaan että mä kelpaan Kun pyryttää ja pajutkin taipuu kinosten alle hautautuu. Täytyy olla lujasta luusta että selviytyy Hangen alla paine kasvaa kestänkö sen mitä vaaditaan Rakas , onneks sä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut tuntemaan, että mä kelpaan Sitten sinä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on, sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain sinä vain, saat mut tuntemaan että mä kelpaan Sinä vain, sinä vain saat mut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut nousemaan läpi hangen ja roudan (6 Comments |Comment on this)
Monday, August 25th, 2008
10:45 pm	Extremely irritated.. Yes, Sami got the keys to our new home today. All seemed well. I got to work 2 hours extra (10 hours day at work) and was home around 18. We left straight away to do cleaning to our new home, to make things faster tomorrow. When we opened the door: dustballs were dancing happily around. Floors were black and sticky. Kitchen: I washed the kitched cupboards and surfaces three times and the water was still black. Oven missed those trays, where you prepaire food. We didn't get the key to safety lock. Lights didn't work, those that are meant for the house to change. Well, the heaters in the room were covered in black, sticky thing where my fingers literally got stuck. Walls-> full of black marks. What the hell were the people doing after beginning of july...?????? They surely haven't cleaned. They even left some of their junk there. I'm tired, annoyed and angry. It's a good thing maintenance company isn't available to call, or the renter.. I probably wouldn't get my point through right now, for being irritated. I'll call there first thing tomorrow morning and will be demanding either compensation of the rent, or cleaning at the expence of last renter/renting company I just read the rules for the apartments and it's clearly stated that all surfaces should be cleaned and stains removed, from floor, walls etc. Somebody, give me a relaxant. Current Mood: bitchy (2 Comments |Comment on this)
Thursday, August 7th, 2008
1:18 pm	I spotted this from Ida, so I had to do this too. Well, I am stubborn, but I don't see myself getting bored too easily. *shrugs* Lets101 Quizzes - blog quizzes (Comment on this)
Monday, July 28th, 2008
9:45 pm	A meme I got tagged to this meme by noirenails A) People who have been tagged must write their answers on their blogs replace any question that they dislike with a new question formulated by themselves. B) Tag 8ish people to do this quiz those who are tagged cannot refuse. These people must state who they were tagged by cannot tag the person whom they were tagged by. Continue this game by sending it to other people. Allrighty, I'll tag nahkasiipi, arkangeli, meppu, idachan, dystopical riseandshine sciry ( Read more... ) (Comment on this)
Wednesday, July 2nd, 2008
6:43 pm	Meme-thingie 1. First name: Laura 2. Age: 25 years and 6 months 3. Location: Etelä-Haaga, Helsinki, Finland. Rented apartment that has small balcony, small room and small toilet/showerroom. 4. Hometown: I was born in Nivala, situated about 550kms north of Helsinki, 160 kms north of Oulu and about 60kms north from Kalajoki. :P Pohjois-pohjanmaa that is. Currently I live in Helsinki. Before that I lived in Seinäjoki, Birmingham (UK), Coffs Harbour (AUS) I don't know which I'd considerate my home. I have left part of my heart to each of those places, mainly because of the people I've met there <3 5. Occupation: Geronomi AMK. Elderly care expert. Studied 3,5 years in Seinäjoki polytechic.Graduated december 2005. Currently working: city of Helsinki, deparment of social services, elderly care. I started informal care center out of nothing and am currently coordinating it and it's services. 6. Partner: Sami, aged 28. Lives in Seinäjoki ;___; Used to live together with him while I was in Seinäjoki, but then I, the greedy and career-motivated bitch, moved to Helsinki to get a job matching my education. *grin.* 7. Kids: A dog, Welsh corgi pembroke called Nappi. Age 4 years. 8. Brothers/Sisters: I'm the elderst of three children. I have a brother, Olli, studying at the university of Oulu, born 1985 and sister Niina, just graduated from highschool/year 12. 9. Pets: The dog I already mentioned at the section for kids. :P 10. List the 3-5 biggest things going on in your life: -I want Sami to come to Helsinki so we could get a home together. - Waiting for Sami to graduate, though desperate that he never will - I'm wishing to quit this job for various reasons - I'm waiting for summer holidays, it starts at 7.7. - Next tuesday I'll be in Ireland and on august in Italy. 11. Parents: Riitta and Reijo. They live in Nivala, at old house at farm that were both build by my granddad. We had cows and stuff when I was a child but after Finland joined to European union it became too harsh to make living out of farming at northern finland so cows were sold. My parents like to travel a lot. My dad has cool black Kawasaki motorbike. 12. Who are some of your closest friends? Sami. 13. Do you drink/smoke? Drink - usually very rarely. If I drink, I like to drink vodka. Smoke - no thank you. I just like to have fun withouth alcohol, and I really love dancing. If I drink too much, I hate to lose control of myself. And I usually get really really sick. Didn't get that while I was younger. Red wine gives me migraine. 14. Tattoos/Piercings: Piercings on my ear, had also one at the top corner of my ear but it got infected at my abi-year and I was in danger of getting to to ER. I luckily managed out of situation with antibiotics to veins for feek, 4 times in a day. I can tell you, it wasn't fun during the ylioppilaskirjoitukset.. It's then I decided no more piercings for me. I'd love to get one to my tongue, and another one to skin under my lip. But my current job doesn't allow that kind of things. Oh yes, I've also got a bellyring, I love it. It's much fun to play with it. <3 Tattoos I don't like that much. I like to donate blood every now and then so that wouldn't be possible anymore. (2 Comments |Comment on this)
Saturday, May 17th, 2008
4:57 pm	Runoilua.. http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/aidinkieli_tekstitaidonkoe_kevat_2008.pdf kyseisestä linkistä löytyy runo "herra susi" joka oli tämän vuoden äikän yo-kirjoituksissa analysoitavana. Päätin tehdä oman versioni yo-runosta. Tässä se, loppumausteena pikkusiskoni analyysi siitä. Musta tulee selkeesti runoilija!! HERRA Krögööhs!? "ARgh ptyhis. Sammakko istui kivellä, ajatellen kevään kulkua. Krögööhs, kraäh tuo kurja vesikirppu Saastainen mongertaja ahmaisi silmän ruohonpäältä SLUPRS Päättyi elämä vesikirpun surkean ahdistuneen, vihreän Järven pinta helmiäisenä vaahtopäitä sylkien mitä tämä oli Luonnon murhenäytelmä" Analyysi: ihan moderni runo, lasternrunoa mukaellen, intertekstuaalisuus pienestä ankanpoikasesta sammakko on elollistettu elämän likaisuus ja julmuus kuvattu inhorealistisesti luonnon armottomuus kuvastuu sairaan eläimen kröhinään mutta loppu kuvastaa kaikesta huolimatta elämän jatkuvuutta, veden kiertokulku ja kauneus tuo oman mausteensa viidakon lakien kirjailemaan ympäristöön runo sopii nykyajan modernin yhteiskunnan nuorille luomiin paineisiin; finninaamainen murrosikäinen voi samaistua rumaan vesikirppuun, jonka auktoriteetti pistää suihinsa angstitäyteisen elämän lopuksi Ah. Mahtavaa. :D :D Current Mood: amused (1 Comment |Comment on this)
Wednesday, April 9th, 2008
9:15 pm	Lappi ja porola Hiihaa. Aprillipäivänä lensimme Samin kanssa Kittilään, josta vanhempani hakivat meidän autolla Olokselle, Muonioon. Lento meni hyvin ja oli ajoissa, laukkukin selvisi ehjänä perille. Eikä lennolla ollut kovin monta juopunutta, paitsi eräs joka huusi megafonin lailla "Anteeeekssh, mhun pithää kerthoa jhottahin..*dramaattinen tauko..* Lappphi on shuljehttu!" Että näin. Keskiviikkona ilma oli mahtava, aurinko paistoi. Käytiin hiihtämässä 15km hiihtolenkki Särkijärven jäällä. Pallaksen tunturit loistivat ylhäisinä auringonpaisteessa, ja oli mukava hiihtää. Kaakao maistui hyvälle luonnon helmassa.. Takaisin oli tuskaisempaa hiihtää, tuuli yltyi ja matka oli hivenen ylämäkivoittoista. Mutta kolme tuntia siinä aherruksessa meni, ja ompahan hiihtänyt perinteistä hiihtoa.. Illalla ei jaksanut oikeastaan kuin syödä ja nauttia saunan antimista. :P Torstaina vietettiin päivä rinteessä, Sami oli laskettelukoulussa, opettajana toimi Leena. Tein huomion, että miespuoliset saivat aina naisopettajan ja naiset miesopettajan. Lisääköhän se opin perillemenoa tai mielekkyyttä? No, ainakin Sami oppi laskettelun salat nopeasti Leenan hoiteissa, ja muistipa opettaja kehua häntä vielä seuraavanakin päivänä. Oli kuulema seurannut Samin edistymistä. Jos mahdollista, ilma oli vieläkin upeampi kuin keskiviikkona. Käytiin nauttimassa kaakaota ja munkkia noin tunnin välein kahviossa ja palasimme rinteeseen. Illalla käytiin syömässä poropitsaa ja juomassa "tuulimylly"-drinkki, se maistui ihan simalle. o.o Oloksella on 5 tuulimyllyä, joista drinkkikin on saanu nimensä. Perjantaina tuli lunta, mutta ehdimme olla rinteessä nelisen tuntia. Lihakset olivat jo aika poikki ja kädet ja jalat vaan tärisivät liikkuessa, puhumattakaan "ai, au, outs, aijai" ilmaisusta liikkeiden yhteydessä. Lähdimme Porolasta (joo, se oli mökin nimi) autolla kohti Nivalaa iltasella ja käväistiin matkan varrella kattomassa Ollia, Tiinaa ja Pirraatti-kissaa Oulussa. (Pirraatti sai nimensä mustasta läiskästä silmän ympärillä, muuten valkea otus). Lauantai meni yhä potiessa kipeitä lihaksia, ja nukuin 12 tuntia putkeen la-su välisenä yönä. Taisi olla väsynyt. Töihin ei ois huvittanut lähteä, ei lainkaan. Eikä vieläkään huvita. Ääh. Pääsin lomailun makuun ja akuutti lorvikatarri iski. Seuraavaa lomaa odotellassa.. pitäisi käydä passikuvassakin ja uusia passi. Current Mood: accomplished (3 Comments |Comment on this)
Monday, March 10th, 2008
11:05 pm	Jumper-leffa torstaina? Lähteekö joku kiinnostunut katsoon jumper-leffaa torstain 5 e päivään? (1 Comment |Comment on this)
Wednesday, January 9th, 2008
11:25 pm	Outo kohtaaminen lumisateessa yöllä yogin kanssa.. Olin tulossa kaikessa rauhassa kotiin elokuvista (J, Jenni, Simo). Minulla oli omituinen aavistus kun lähdin elokuvista. Tunne vain vahvistui kun menin kohti junaa. Sitten siitä tuli suorastaan painostava, satuttava ja raastava ahdistuksen tunne kun vanha intialainen mies istui vastapäätäni.Hän tuijotti minua koko matkan ja kysyi pasilassa missä on huopalahden asema. Kerroin missä se on ja missä jäädä pois. Ukko hyppäsi junasta ja luulin jo päässeeni eroon hänestä.. KUNNES. Mies kipitti minut kiinni ja kysyi englanniksi, mikäli voisin kertoa hänelle jotain. Oletin, että hän kysyy tietä ja pysähdyin. Ei. Mies kertoi olevansa intialainen yogi, joka opettaa mm. joogaa, reikiä ja on selvännäkijä. Hän kertoi nenäni olevan omituinen, ja näkevänsä jotain silmissäni. Auraani hän kuvaili myös. Minua ahdisti. Mies kysyi, enkö luota häneen. Hän on kasvissyöjä, ja selvännäkijä. Intialainen shaamani.. MISTÄ MINÄ KERÄÄN NÄITÄ TÄLLÄISIÄ TYYPPEJÄ..?!!!!! Current Mood: uncomfortable (5 Comments |Comment on this)
Sunday, December 30th, 2007
10:10 pm	Syntymäpäivä, 25 vuotta vanha. Noniin. Nyt on tullut täyteen 25 vuotta. Joulu ja välipäivät menivät mukavasti kotosalla Nivalassa. Tehtiin eilen suklaajuustokakku mun synttärikakuksi. Vaari kävi kylässä, soitti haitaria ja Niinan kanssa laulettiin mukana. Saunassa oli taas mukava käydä. Tjaa, sain paljon kynttilöitä ja samilta suklaalevyn. Ois ollut ihan kiva juhlia synttäreitä kaveriporukalla, kun tuli tälläinen hassu vuosiraja täyteen mutta se suunnitelma meni täysin mönkään. :( Harmittaa ja oon surullinen siitä. Uudenvuodenpippaloissa ei kuitenkaan voi juhlia. Huoh. No, se siitä. Ois ollut historiallista jos OIS ollut synttärijuhlat, tää on kirotun huono aika syntyä. Joulu just takana ja uusvuos heti samantien. Katkeraa.. Ilmat ei suosineet, oli märkää ja loskaista ja vettä satoi. Kuulema nyt kun lähdin pois, maa on valkea. Hahaha. not funny. Äääh. Niin, ja oon nyt virallisesti vanha piika. 25 vuotias ja naimaton. :D Lieköhän koskaan pääsen avioliiton satamaan. Current Mood: anxious (1 Comment |Comment on this)
Monday, November 19th, 2007
9:59 pm	Päevitystäh Tjaa. Marraskuu on jo yli puolenvälin. Isänpäivän vietin kotosalla Nivalassa ja lunta tuli lauantain ja sunnuntain aikana hurjasti! Lauantaina piti nähdä Australialaisia mutta Damianin tyttöystävän matkalaukku ei ollut lähtenyt Sydneystä joten tapaaminen siirtyi sunnuntaille. Nähtiin stokkan kellon edessä klo 11 sunnuntaina aamulla. Kauppojen ja kahviloiden kiinniolo hämmästytti koko poppoota suuresti.. Paikalla oli siis Damian (jonka perheen luona vierailin ollessani vaihdossa Coffs Harbourissa, Damian myös asui kotonani 3 kk kun oli vaihdossa Nivalassa, melkoinen sattuma!)hänen vanhempansa Mary ja Steven, pikkuveljet Austin, Julian and Dominic ja Damianin tyttöystävä Colleen. Kahville tuli mukaan Samin ja aussien lisäksi tuttava Nivalasta, hänen miniänsä ja lapsenlapsi Amira. Suloinen pieni kiharapäinen neiti. (1,5v vanha) Kahvilasta lähdettiin talsimaan ympäri harmaata Helsinkiä ja käytiin mm. Tuomiokirkossa ja Utspenskin katedraalissa. Sieltä lähdettiin kohti Suomenlinnaa. Hurjapäiset austraalialaiset lähtivät ajelemaan klo 17 maissa kohti Tamperetta minibussillaan. Yritin varoittaa liukkaasta kelistä. Toivottavasti pääsivät turvallisesti määränpäähänsä.. Treelta heidän matkansa jatkuu Nivalaan, jossa viettävät usean päivän. Sieltä ajavat takaisin helsinkiin ja sieltä turkuun, laivalla ruotsiin ja autolla sitten taas eurooppaa kohti. Oli mahtava nähdä heitä, tuntui kuin olisi nähnyt viimeksi n. muutama viikko sitten vaikka aikaa on vierähtnyt jo 6 vuotta. Ihania ihmisiä, tosi välittömiä ja avarasydämisiä. ^^ Tuli ikävä Australiaan. Sniff. Tuntuu että osa sydämestä on jäänyt sinne. *virns.* Nappi on täällä nyt. Muuta kummoisempaa ei kai ole tapahtunut. Ratatouille oli mainio elokuva, ihastuin siihen. ^^ Current Mood: nostalgic (Comment on this)
Tuesday, October 30th, 2007
9:55 pm	Sataa sataa ropisee. Tympii tuo sade, tuntuu että vaan satais ja satais vaikka itseasiassa viimeaikoina on ollut suhteellisen kuivaa. Mut just nyt pitäs lähtä lenkittään Nappia. Sade tarkoittaa sitä, että tuo töppöjalkainen elukka on yltäpäältä ravassa ja hiekassa ja se pitää pestä. Pesun mukana lattialle ropisee varmaan kilo hiekkaa. Ääh. Syksy/kevätsade ja lyhytjalkainen koira eivät ole hyvä yhdistemä. Napin leikkaus meni hyvin, se on toipunut oikein mainiosti. Toissaviikolla reppana voi pahoin leikkauksen jälkeen ja oksensi pari päivää ennenkuin sai vatsansuojalääkkeet antibioottiinsa. Tikit poistettiin viime torstaina ja Nappi on ollut päivä päivältä entistä energisempi otus. Luulin että kyseinen leikkaus tekee koirasta flegmaattisen syöpön.. ruokahalu on kyllä kasvanut mutta energianmäärä on "skyrocketed". Siis tuo on nyt oikea taskuraketti, mahdotonta menoa. Huh. Niina - pikkusisko - oli täällä viime viikon kylässä. Käytiin kiertelemässä kauppoja ja popsimassa sushia kampin ichibanissa. Mmmnjamm. Käytiin katsomassa maameren tarinatkin, ihan oli ookoo. Ei niin hyvä mitä ajattelin olevan. Tähtisumua oli mainio leffa ja sai hyvälle tuulelle aika pitkäksi aikaa. Viikko meni hujauksessa. Tiistaina koin hiuskatastrofin, olin päivän hiusmallina ja hiukset napsittiin omasta mielestäni hirmulyhyeksi. (karvahattu. ääh.) mutta eiköhän tämä tästä. Työkaveri vittuili hiuksista, kommentoiden niitä rumiksi ja omituisiksi ja että ne tekevät minusta _entistä_lihavamman näköisen. (kyseinen työkaveri on ilmeisen katkeroitunut työhönsä, ilmoitti käyneensä työhaastattelussa jo muualle) joten kai se kohta lähtee. Tiedä häntä. Ei tule ikävä. Eilen olin #helsinki-kanavan miitissä Manalassa ja söin hyvääääää grillikanaa. Tänään oli kans kiva päivä, Almena oli helsingissä matkalla Gazetten keikalle ja samalla näki muitakin ja Yo lähti urheilemaankin. *Happyyyy.* Sami tulee tänne jo parin päivän päästä, whee! Ei olla nähty 2 viikkoon. Current Mood: for working out (1 Comment |Comment on this)
Monday, October 15th, 2007
10:24 pm	5 vuotta täynnä yhteistä taivalta Niin, Samin kanssa tuli täyteen 5 yhteistä vuotta. Kuudes vuosi on jo alkanut. ^^ Nopiaa on tuo aika mennyt.. Hmm. Tjaa, muistelen kun vielä seurustelin tahollani, vähän epämääräistä on-off-juttua ja olin kovasti ihastunut Samiin. Mutta matkassa oli hieman mutkia.. Nummirokissakin olisi vaan halunnut olla toisen lähellä kovasti, mutta ei oikein pystynyt. Muistan kun voitin Samin ja muut Unossa. Whee.. Ja sitten iskikin korvatulehdus, no se siitä Nummirokista. Linnanmäelläkin Eridamiitissä päädyttiin samaan enterprise-vaunuun *virn.* Ja Dekanessa, ooh. Mietin vaan kuinka näkyvää tuo ihastus oli. *virn.* Sitten tuli syksy 2002, ja erinäisten sattumusten kautta päätin etten aio satuttaa itseäni enempää M:n kanssa. Katkaisin suhteen. Samin kanssa lähdettiin liikkeelle ensin ihan kavereina,ystävinä. Käveltiin iltaisin syksyn kirpakassa yössä, ja pikkuhiljaa ihastus vaan kasvoi ja kasvoi. En ollut helppo saalis kesytettäväksi suhteeseen, muistan kun Sami ehdotti että tulee Seinäjoelle asumaan, ensimmäinen reaktio oli hirveä pakokauhu ja "EI! EI EI EI EI!" .. ihmettelen tuota sitkeyttä. Täytyy ihailla sitä. (en ole vieläkään kovin helppo saalis..nytkään.) Mutta niin Sami sitten muutti Seinäjoelle, alkuvuodesta 2003. Ja heinäkuussa 2004 muutettiin omaan yhteiseen asuntoon, ja sitten Nappi muuttikin meille, lokakuun 2004 alussa. Asuimme onnellisena pienessä 47,5m2 saunallisessa ja pihallisessa pienkerrostalon kaksiossamme.. kunnes opintoni lähestyivät loppuaan, aloin olla enemmän ja enemmän töissä, opinnäytetyö vei loppuajan. Herätys klo 6, koulussa 8-16, töissä 16-22, opinnäytetyötä 22-04.. Tuota syksy 2005. Ja viikonloput olin Nivalassa töissä. Ja sitten meninkin työhaastatteluun Helsinkiin valmistuttuani Geronomiksi, ja täällä sitä ollaan. Oma asunto luovutettiin pois helmikuussa 2006. *Sniiif.* Ja sieltä sitten sitkeääkin sitkeämpää sitoutumista vaativaa hirveää, ällöttävää, inhottavaa, ärsyttävää, tympeää, kakkamaista ja tyhmää kaukosuhdetta. Ei niin että suhteessa jotain vikaa olisi, vaan se vika on näissä n. 300 kilometrissä välillämme. Nappiparkakin on avoerolapsi. *eg* Mutta jospa tässä taapertaa eteenpäin vaikka takapakkia vaan tulee. Alan olla kuitenkin jo sopeutunut suhteeseen tässä 5 vuoden aikana, enää en kauhistuisi hengiltä ja karkaisi toiselle puolen maapalloa ajatuksesta yhdessä elämisestä, tai kihlauksesta, tai jostain vielä pysyvämmästä. Näin on hyvä, askel kerrallaan. Kiitos sinulle Sami, siitä että olet ollut sitkeä ja jaksanut uskoa minuun ja meihin. En tästä vähemmän itsepäiseksi ja härkäpäiseksi muutu, mutta tuo sitkeys toivottavasti pitää myös suhteemme kohdalla. ..niin. Viikonloppuna juhlimme 5-vuotispäiväämme mökillä Varkaudessa. Sää helli meitä lauantaina, ilma oli mitä kaunein. Lämmitettiin ulkosauna ja tehtiin kiukaalla lenkkimakkaraa. Mun ei ois näköjään kannattanut syödä sitä, koska illalla iskiä hirvittävä mahakipu ja todella paha olo. Yö menikin sitten rattoisasti ulkohuussissa juostessa, ja aamuyö oksentaessa. Myyh. Sunnuntaina oli heikko ja paha olo, mutta silti yhdessä oli mukavaa olla. Tähtitaivas oli niin kirkas ja kaunis, nähtiin yhdessä tähdenlento! Mitä muuta voisi toivoa..? Current Mood: happy (2 Comments |Comment on this)
Wednesday, October 10th, 2007
9:57 pm	Syksyistä, lähestyvä 5-v päivä Viikonloppu meni Nivalassa, varsin mukavasti. Lauantaina oli ihan uskomattoman kaunis ilma, aurinkoista ja nättiä. ^^ Päivä meni ulkona Napin kanssa riehuessa, puolukoita puhdistaessa, pikkuveljen (22v)synttärikakkua tehdessä ja metsässä Napin, Samin ja iskän kanssa puolukoita etsiessä. Oli kiva päivä. Perjantaina ja lauantaina pääsi myös ulkosaunaan, se on maailman ihanin sauna. Niin tunnelmallinen, ei sähköjä yms, vain kynttilöitä valaisemassa ja tuulikello hiljalleen helkkymässä kuistilla. Rentouttavaa, nautin istua ikkunan edessä, raikasta ilmaa nuuhkien kun höyry lämmittää vartaloa. Tykkään myös laulaa tuolla, kukaan ei ole kuulemassa tai häiriinny ja ääni on sopivasti auki. *virn.* Sunnuntaina pitikin jo lähteä takaisin Helsinkiin, päivä oli harmaa mutta käytiin kävelmässä joella. Joutsenparvi meni ohi, komea näky! Törmäsin sattumalta vanhaan lukiokaveriin joka oli myös tulossa Helsinkiin takaisin. Tiistaina näinkin tuon lukioaikaisen kaverin, Johannan, silakkamarkkinoiden ja kahvilan merkeissä. Ilta meni mukavasti. ^^ Hain samalla liput 20.10 CMXään virgin oiliin ja etsin kuumeisesti valkoista paitaa työtehtäviä varten. Valkea väri ei vaan sovi mulle joten tuo oli aika karvas ostos, mut piti hankkia. Vielä ois tarkoitus yrittää tällä viikolla ehtiä Ikeaan etsimään uusiin paneeliverhoihin painoja. Napille on varattu aika kastraatioon, koiraparka.. mutta parempi niin kun kivekset eivät ole laskeutuneet. Rahanmenoa edessä, tuohon operaatioon menee n. 300 e ja pitäisi ostaa lentoliput huhtikuulle Kittilään, n. 200. Waah. Kallista.. Viikonloppuna ois tarkoitus mennä Varkauteen, ja juhlistaa Samin kanssa suhteen 5-vuotistaipaleen täyttymisen päivää. Kuudes vuosi yhdessä alkaa. Huii.. Current Mood: good (Comment on this)